En ole laskennut sanoja mitä kirjoittelen. Jokin sanamäärä oli meille asetettu mitä tekstissä pitää olla, että opettajatkin sen hyväksyvät. Luulen ja oletan että nämä määrät ovat täyttyneet. Videkon oli yli 3 minsaa, vaikka mun tavoite oli minuutissa :)...joo, tiedän, puhetta mulla kyllä riittää, mutta onko se asiaa vai asian vierestä, kuten ehkä joskus Jari Sarasvuolla. Jarista tulinkin itseasiassa kirjoittamaan. Välillä hänellä on aika hyviä juttuja kyllä. Joskus -90-luvun loppupuolella kävin kuuntelemassa Jaria suuressa tapahtumassa, joka oli suunnattu asiakaspalvelu työntekijöille kohdatessa asiakas. Samaa asiakaspalveluahan me sosiaalialan ihmiset teemme työssä, ja näitä kaupan alan asiakaspalvelu luentoja voi hyvin käyttää myös meidän työssämme. Edellisessä elämässä ja edellisessä ammatissa olinkin urheilukaupan myyjä, joka vastasi myös yritysasiakkaista ja eri urheiluseuroista.
Niin, siihen Jariin. sattumalta avasin tevision pari päivää sitten, ja siellä se Jari istui ruudun toisella puolen. Pohdintana oli, miten suomi saataisiin nousuun. En valitettavasti kuullut koko haastattelua, joten voi olla hieman irtonainen käsitys koko aiheesta. Kuitenkin kohta mitä ajattelin tähän laittaa käsitteli avoimuutta yrityksessä. Jari pohti miten yritysten pitäisi enemmän tehdä "me henkeen" tiimityötä ja yhdessä olla yhtä tärkeitä yritykselle kuin johtajat. Asetelma johtajat/alaiset toimintatapa ei anna niin paljon motivaatioita työntekijälle kuin osallistuttaminen yrityksen kehittämiselle ja ideoinnille yrityksen toiminnalle. Jari otti esiin myös että pitäisi enemmän alaisetkin saada tulospalkkausta, eivätkä pelkästään johtoporras. Kyllähän se on edelleen raha mikä motivoi parempiin suorituksiin työntekijöiltä. Tosin pienet kauniit sanat ja kiitoksetkin saavat meilkein....siis lähes saman tunteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti